Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Tänne kaikki tarinat!

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: pixeli

16.06.2017 12:17
Justus

Kertoessa mielipiteeni Donnasta tyttö virnisti, josta päättelin tytön olevan samaamieltä kanssani. Toinen oli kysynyt oliko täälläkin ns. lauma, johon olin vastannut sen olevan jengi. Renee oli nyökännyt vastaukseksi. Olimme hetken hiljaa, kunnes sanoin jotain Donnasta, johon Renee vastasi jälleen virnistykssellä antaen sitten katseensa kiertää muissa. Minäkin siirsin katseeni Donnaan, joka juteltuaan muutaman muun kanssa lähti Luke perässään yläkertaan. Kohautin olkiani *varmaan jotain juonivat jonkun päänmenoksi* ajattelin. Mietin hetken ja käännyin katsomaan Reniä "Mentäisiinkö ulos?" Katseeni oli toiveikas. Riatis ilma ei tekisi pahaa

//Varmaankin Lina

Nimi: Vallu

05.06.2017 22:45
Donna


Istuskelin Luken kanssa pöydässä. Söin hajamielisenä karkkia. Tristan, Jenna ja Alex tulivat jostain luoksemme. "Menette huomenna kaupungille?" Alex kysyi kuiskaten. Luke vastasi myöntävästi. "Voimmeko tulla mukaan?" Jenna kysyi. Huokaisin, mutta nyökkäsin ja kehotin kuiskaamaan. "Huomenna kymmeneltä?" ehdotin. Kaikki nyökkäsivät. Hymyilin, en ollut päässyt pitkään aikaan kaupungille. Tristan, Jenna ja Alex eivät olleet näköjään hekään, sillä heidän ilmeensä olivat selvästikin odottavat. "Luke mennäänkö?" ehdotin.
Luke nyökkäsi, ja lähdimme kohti minun huonettani. Kipitin nopeasti ylimpään kerrokseen ja huoneeseeni. Nappasin sänkyni alta paperia ja kyniä. "Mitä tarvitsemme"

Nimi: Lina

05.06.2017 19:41
Renee

Justin sanoi jotain Donnasta, vaikken ymmärtänyt kaikkia sanoja, ymmärsin sen, ettei hänkään pitänyt tuosta pennusta. Virnistin, sillä meillä oli samanlainen mielipide siitä. Hän kertoi, että täällä oli tavallaan lauma. Ymmärsin hänen puheistaan, että sitä kutsuttiin lauman sijasta jengiksi. Nyökkäsin. Pikku pentukin ehkä yritti kerätä itselleen kannattajia, huvittava ajatus. Sitten Justin sanoi, jotain josta ymmärsin, että jos muut tajuaisivat hänen olevan pikku pentu hän olisi arvojärjestyksessä alimpana. Virnistin. Annoin katseeni kiertää ympärilläni olevissa ihmisissä. Kaikki puhuivat keskenään ja nauroivat. Ehkä tulisin viihtymään täällä.

//lyhyt, joku?

Nimi: pixeli

04.05.2017 20:13
Olin muutamien minuuttien ajan vain ollut hiljaa ja seuraillut kuinka Reni ja Donna kävivät keskusteluja keskenään. Niiden välissä Renee puhui myös minulle, mutta en okein muuten ollut jaksanut ilmaista omaa mielipidettäni. Enkä aikonut vieläkää. Erään pojan naurahtaessa että Renee hankkiutui heti riitoihin Donnan kanssa sai pääsäsni syntymään ajatuksia, että Donna oli joku tosi pelottavakin ja että hänen kanssaan ei kannattanut ajatua riitoihin. En kyllä itse pitänyt häntä sellaisena. Viimein Reenee kääntyi taas minun puoleeni. Kysyin aikoikohän osallistua bileisiin, mutta tyttö vastasi että ei vielä tiennyt. Nyökkäsin. Sitten tyttö sanoi taas hiljaisella äänellä, Donnan olevan kauhea pentu. "Kauhea kakara, joka yrittää olla tosi suosittu, koska hän on Luken kanssa nuorimpia ja hän varmaan pelkää jäävänsä muiden jalkoihin jos hän ei järjestäisi bileitä ja sun muuta" olin puhunut taas pitkän liutan sanoja ja en ollut varma ymmärtäisikö Renee sanojani aivan tarkasti. Seuraavaan kysymykseen jouduin hetki meittimään vastausta. Reni oli kysynyt oliko täällä ns. lauma. Mietin hetken ja sen ajan annoin katseeni kiertää koko sakissa "No ehkä jonkinlainen. Täällä on erään Aadamin jengi johon kuuluu muutamia poikia täältä ja no Donna yrittää kerätä itselleen varmasti jonkinlaisen porukan" sanoin jatkaen "Jos kaikki vain tajuaisivat että Donna olisi pelkkä pieni pahainen kakara, hän olisi varmasti arvojärjestyksen alimpina" naurahdin pilkallisesti ja heilautin kevyesti hiuksiani susimaisesti kuin turkkia. Vilkaisin sivusilmällläni Donnaa *Tuolle pennulle pitäisi keksiä joku hauska kepponen....* ajattelin viekkaasti. Käännyin sitten taas Renin puoleen ja hymyilin kevyesti.

//Vallu? Lina? En oo varma

Nimi: Lina

04.05.2017 17:38
Renee

Joku huomautti, siitä että hankiuduin heti riitoihin Donnan kanssa. Donna vastasi siihen sanomalla, etten tuntenut vielä talon tapoja. Olihan se totta. Vaikka en suostuisi hyväksymään tilannetta, osasin kuitenkin kääntää sen hyväkseni. Ja pikku likan tarjoutuessa opettamaan minulle tämän paikan tapoja, vastasin myöntyvään sävyyn:
"Miten vain". Tajusin kyllä, että muut pitäisivät minua outona, jos olisin erilainen. Ja oppisin tuntemaan tuon tytön tavat paremmin. Hän kertoi, että jotkut soputuivat ja osa taas ei. En kommentoinut siihen mitenkään. Seuraavaksi hän kertoi arvojärjetyksestä ja sen minä tunsin. Olin päässyt sutena korkealle. Nyökkäsin hänelle tietäväisenä. Pikku likka sanoi, ettei iällä ollut väliä. Se oli totta, etteivät heikot pärjänneet, mutta iällä oli myös merkitystä. Tein päätöksen, että hankkisin täällä kunnioituksen muilta. Nämä kaksi asiaa pidin kuitenkin omana tietonani. Hän sanoi, että oli suosittu, osasi sopeutua ja hänellä oli aivot. Virnistin huvittuneena. Myös minulla oli aivot, eikö kaikkilla ollut, mutta ketä osaavat käyttää niitä, se oli toinen juttu. Tuo pikku likka ei ainakaan.
"Kiitos tämä tieto", sanoin hymyillen, ennen kun tyttö lähti(?). Käännyin juttelemaan taas Justuksen kanssa. Hän kysyi haluisinko osallistua Donnan bileisii.
"En tietää vielä", vastasin miettien. En kiinnittänyt huomiotani tuohon pikku likkaan, mutta varmistin ettei kukaan kuulisi.
"Kauhea pentu", sanoin hyvin hiljaa Justinille. Se sana kuvasi hyvin tuota tyttöä. Yritti hankkia muiden huomion, testasi muita, aivan pennun käyttäytymistä. Hän oli maininnut olevansa suosittu, mieleeni tuli yksi kysymys:
"Olla täällä ns. lauma", kysyin.

//pix? vallu?

Nimi: Vallu

27.04.2017 21:46
Donna


Käännyi katsomaan tyttöä, joka puhui minulle kuin pikkulapselle. "Heh. Renee hankkiutuu riitoihin heti alkuun Donnan kanssa!" joku poika nauroi. "Älähän nyt. Hän on vasta uusi eikä ymmärrä tästä paikasta vielä mitään", totesin tekopyhästi painottaen sanoja "ymmärrä tästä paikasta mitään" Kävelin sitten Reneen luokse puhuen hiljemmalla äänellä. "Voin opettaa sinulle kaiken laista kiinnostavista aiheista ja tyttönä olemisesta, mutta tuskin haluat", virnistin. Kuuntelin Reneen seuraavaa letkautusta. "Molempia. Jotkut vain sopeutuvat... Ja toiset eivät" sanoin näyttäen surulliselta hymyillen sitten taas kylmän viileästi. "Yritän selittää asian niin, että sinäkin ymmärrät. Tiedät kyllä varmaan mikä on arvojärjestys. Ja tiedät, ettei ikä ratkaise. Heikot eivät pärjää ja vain sopeutujat selviävät. Jos ajatellaan neandertalinihmisiä.... HUPS et taida tietää niistä, mutta siis olen suositumpi kuin sinä, osaan sopeutua ja minulla on aivot", totesin. Heilautin hiuksiani ja palasin Luken luokse. "Hyvä veto", hän kuiskasi. Hymähdin pienesti. "Kaikki varmaan tietävät miten bileissämme toimitaan. Jos haluaa herkkuja tuo jotain", virnistin. Tämäkin oli isnestä. Ne joilla olivat rahaa antoivat sitä ja piti vain varmistaa jäävänsä voitolle, jotta voisi seuraavallakin kerralla hankkia kaikenlaista. Istuimme Luken kanssa hieman sivummalle. "Huomenna koulunjälkeen?" Luke ehdotti. Nyökkäsin mietteliäästi.


/7Lyhyt mut onks se Linan vukiXD

Nimi: pixeli

27.04.2017 16:02
Justus

Donna pärskähti kun kuuli miten Reni puhui. Se sai vihan nousemaan koska eihän Renee voinut sille mitään. Katselin tarkkaan kun Donna kuiski Reneelle jotain ja sen jälkeen diiva hyppelehti Luken luokse ilmoittaen heidän pistävän biöeet pystyyn ja kaikki olisivat tervetulleita. Olin itse ollut pariin otteeseen Donnan bileissä mukana, koaka minun muutamat kaverinikin olivat houkutelleet minut mukaan ja tottapuhuen olihan minulla ollut hauskaa. Seuralin hetlen aikaa kuinka Donna heitteli rahapussia. Käänsin sitten katseeni Reneeseen. Ihailin sitä, että typy oli niin rohkea ja omanarvon tuntoinen ja että tämä sai annettua täydelliset vastaukset jokaiaeen Donnan lauseeseen ja vieläpä oikealla äänensävyllä. Keskustelun päätyttyä Reni käänsi katseensa minuun. Kerrottuani tuntevani Julianan ja Karenin pahoittelin että olin unohtanut hänen lukutaitonsa. Tyttö hymyili ja sanoi että se ei haitannut. Hymyilin takaisin. Sitten kerroin agressiivisus kohtauksista. Reni virnisti ja sanoi hiljaisemmalla äänellä, jotta muut eivät kuulisi kuinka oli tappanut ihmisen ja haavoitanut muita ja sitten hänet oli tapettu lisäten että os joku kuulisi sen niin hänet varmasti laitettaisiin johonkin eristyksiin. Nyökkäsin ja sanoin hiljaisesti "Toivottavasti kukaan ei tosiaan saakkaan tietää" olin hetken hiljaa ja jatkoin sitten "haluatko osalliatua Donnan bileisiin? Itse olen ollut siellä muutamia kertoja" sanoin. Katselin ympärilleni "osaat kohdella Donnaa hyvin" virnistin tytölle. Itse en yleensä puhunut Donnalle, mutta jos puhuin en yleensä käyttänyt yhtä ystävällistä äänensövyä kuin Reni.

//tästä tuli nyt tälläi lyhyt mut vallu? Lina?

Nimi: Lina

24.04.2017 21:36
Renee

Pikku likka naurahti. Veikkaan hänen nauraneen minulle, mutta aivan sama. Tyttö aloitti, sillä että oli kokenut saman kuin minäkin. Hymyilin siihen oikein ystävällisesti ja sanoin:
"Kiva tietää". Seuraavaksi hän viittasi jotain puheisiimme ja sanoi etteivät ne varmasti olleet kiinnostavia. Otin taas ystävällisen hymyn ja yli ystävällisen äänen:
"Kiitos, kun sinä kertoa. Mikä olla kiinostava aihe?". Pidin kädet sylissäni, sillä olin huomannut sen näyttävän ystävälliseltä. Sitten pikku likka sanoi, että täällä oli meitä muutama kymmen. En voinnut lopettaa ihmisten vihaamista, kuullessani tuollaista. Hän sanoi, että jokainen heistä on ollut tuollainen alkuun. Kuuntelin häntä ja otin hänen viimeisestä sanasta taivutuksen ja sanoin taas yli ystävällisellä äänellä ja ilmeellä:
"Mitä sinä tarkoittaa tuollainen? Minä ei osata puhua vai jotain muuta". Seurailin samalla pikku likan reaktiota. Hänen mentyä käännyin taas Justusta päin. Hän sanoi myös tuntevan Julianan ja Karenin, mutta ei ollut juuri jutelleet. Sitten hän pahoitteli vielä sitä ettei ollut muistanut, etten osannut lukea.
"Ei se haittaa", sanoin hymyillen. Justin kertoi häntä vahtivan valvojan nimen, Jani. Hän kertoi hyökkäneensä joskus valvojien kimpuun, ja kertoi syyksi agressiokohtaukset. Ne hän lausui hiljaa. Virnistin hänelle ja sanoin hiljasemmalla äänellä:
"Minä olen tappanut ihminen, haavoittaa muita ja sitten muut tappaa minä". Arvelin, jos valvojat kuulisivat he laittaisivat minut johonkin eritysksiin, siksi en
sanonut sitä kovaa. Sitten poika kertoi kutsuvansa äskistä pikku likkaa DiivaDonnaksi.

//vallu? pix?

Nimi: Vallu

23.04.2017 21:56
Donna


Uusi tyttö katsoi minua uhmakkaasti takaisin sitten hän sanoi: "Yksi: mistä sinä tietää mistä me puhua. Kaksi: sinä et voida tietää minun menneisyys. Mitä jos minä olla muualta?".
Pärskähdin pienesti ja naurahdin. "Ensinnäkin. Olen kokenut saman kuin sinä. Kyllä minä tunnistan. Ja en tiedäkkään mistä puhutte. Tuskin mistään kiinnostavasta. Vai osaatko kertoa juoruja? No kuitenkin. Täällä orpokodissa on uutama kymmenen meitä. Ja jokainen heistä on alkuun tuollainen", totesin osoittaen häntä. Kuiskasin sanat niin, että vain hän voisi kuulla. Sitten hyppelin Luken luokse. "Pisämme Luken kanssa bileet seuraavan valvoja kokouksen aikaan! Kaikki ovat tervettulleet", ilmoitin. Heittelin käsissäni pientä rahapussia jonka olin saanut toimitettuani herkut. Tällä ja sillä pienellä määrällä mitä minulla oli sängyn alla piilossa saisi jo kaiken tarvittavan. Ja olihan minulla vielä vanhojakin tarvikkeita. Olin Luken kanssa porukan nuorimpia, mutta se ei onneksi haitannut. Olimme joukossa mukana. Pidin huomion keskipisteenä olemisesta! Yksi poika tosin ärsytti minua suunnattomasti. Yritin sanoa hänelle, että pysyisi kaukana, mutta eihän se mennyt perille. Aina välillä katselin uutta tyttöä. Olikohan sanomani mennyt perille. Olin teroittanut sen jokaiselle joka oli tullut tuloni jälkeen tänne. Olín muuttunut ihmiseksi hyvin nuorena ja sopeutunut nopeasti. Elämähän oli parempaa näin!

Nimi: pixeli

23.04.2017 19:09
Justus

Renee tervehti minua ja kertoi miten Miranda oli pakottanut häntä syömään virheää mössöä ja hän kertoi myös että oli tavannut Julianan ja Karen. Sanoessani, että olin unohtanut Renin lukutaidon tämä katsoi minua "et-ole-tosissasi" ilmeellä ja yritti puhua totisella äänellä, mutta huvittaneisuus kuulsi äänestä loppuakohden. Kuvailin nopeasti huoneeni, jona aikana joku oli tökkäissyt Reneetä ja kysynyt jotain jota en ollut kuullut. Reni muodosti joten kuten kysymyksen johon vain pudistin päätäni.
Olin juuri vastaamaisillani muihin kysymyksiin, kun katseeni kiinnittyi DiivaDonnaan, jonka nimen olin antanut hänelle. Myös Reni katseli häntä. Pian Donna tuli luoksemme katsoen Reniä uhmakkaalla katseella todeten, että Renee ei saanut paljastaa salaisuutta tai muuten saisi katua. Tämän sanottuaan Donna teki taas elementtiinsä diivauteen kuuluvan hiusten heilautuksen ja hyppelehti Luken luo. Kuuntelin tarkkaavaisesti Renin sanoja, jotka olivat kyllä kieltämättä huvittavia. Ja sitten tyttö kuiskasi jotain Julianalle ja käänsi katseensa minuun. Pystyisin viimein vastaamaan "Tunnen myös Julianan ja Karenin, mutta emme oikein ole jutelleet. Ja olen pahoillani...siitä että unohdin lukutaitosi" laskin katseeni lattiaan "Tietenkin minun olisi pitänyt tajuta, että et osaa lukea" naurahdin "Ja Miranda on varmasti kauhea. Minua yleensä paimentaa Jani, joka pitää tosi tarkkaa huolta nimittäin kun....olen muutamia kertoja hyökännyt valvojien kimppuun, koska no se on jäänyt susiajoilta. Saan sellaisia agressio kohtauksia" viimeiset sanat ja lauseen sanoin hieman vaivautuneesti ja ääntäni madaltaen niin että vain Reni kuulisi. Nostin katseeni ja hymyilin hiukan "Tuo äskeinen tyttö oli Donna. Hirveä pentu ja diiva, joten kutsun häntä diivaDonnaksi" naurahdin.

//Lina? Vallu?

Nimi: Lina

23.04.2017 14:44
Renee

Renee
Ennen kun Justus ehti vastata(?), huoneeseen tuli joku vaalea hiuksinen tyttö. Kiinnitin häneen hetkeksi huomioni ja näin heti, etten tulisi pitämään hänestä. Hän vaihtoi jotain, jonkun pojan kanssa. Käännyin taas Justiniin päin, mutta tyttö tuli luokseni. Katsoimme toisiamme silmiin. Hänellä oli uhkaavuutta huokuva katse. Vastasiin katseella itsevarmalla katseella.
"Parasta opetella olemaan ihminen. Jos olet se joka paljastaa salaisuutemme kenellekkään saat katua sitä ikuisesti!", hän sanoi. Hänpä oli nopeasti arvannut minun olevan entinen susi. Hymyilin pikku likalle pienesti, haastavan hymyn ja sanoin sama sävy äänessäni, kuin katsessani:
"Yksi: mistä sinä tietää mistä me puhua. Kaksi: sinä et voida tietää minun menneisyys. Mitä jos minä olla muualta?". Olin nimittäin huomannut ollessani susi, että ihmiset puhivat eri tavoin. Susilla oli vain yksi kieli, mutta ihmisillä monta. Päätin etten antaisi tuon pikku likkan kiusata minua. Muistin että minun piti vastata, jotain Juliananlle jotain. Vilkaisin häneen ja sanoin:
"Me tavata ennen me tulla tänne". Sillä tuo oli totta, mutta ei antanut tarkkaa tietoa missä. Se tuntui kelpaavan vastaukseksi ja hän kääntyi juttelemaan jonkun muun kanssa. Käännyin taas Justukseen päin.

//vallu? pix?

Nimi: Vallu

22.04.2017 21:06
Donna


Harjasin vielä muutaman vedon jo selviä hiuksiani. Huiskautin ne pienesti olalle. Laskeuduin polvilleni sängyn viereen ja otin sieltä pienen laatikon. Sitten menin ovenrakoon. Kuuntelin tarkkaan. Kuulin askelia, mutta ne loittonivat kokoajan. Odotin, että käytävään laskeutuisi täysi hiljaisuus. Pian en enää kuullut edes askelten kaikua. Sujahdin pimeään käytävään ja kuljin suuret portaat alakertaan. Kakkoskerroksen oleskeluhuoneesta kuului ääniä. Kävelin sinne heilauttaen hiuksiani. "Sinä tulit!" Luke huudahti tullen luokseni hymy suussa. "Tietty", totesin. Sitten suuntasin katseeni uuteen tyttöön jota en ollut nähnyt. Hän puhui oudosti. "Susi tyttö" kuiskasin Lukelle. Luke nökkäsi. "Hei Donna!" joku pojista huikkasi katsoen odottavasti laatikkoa. Hymähdin pienesti ja heitin matalan laatikon pöydälle. Poika, jonka nimi on muistaakseni Kim heitti minulle pussin jonka sujautin taskuuni. Kim avasi laatikon ja nosti sieltä pöydälle karkkipussin ja muutamia muita herkkuja. Katsoin tyytyväisenä tuomiani tuotteita. Tein tätä mieluusti. Hain kaupungilta kaikenlaista ja sain orpokotilaisilta rahaa niistä. Varmistin tietysti aina, että jäisin voitolle. Kävelin sitten uuden tytön luokse. Katsoin häntä uhkaavasti silmiin. "Parasta opetella olemaan ihminen. Jos olet se joka paljastaa salaisuutemme kenellekkään saat katua sitä ikuisesti!" totesin. Heilautin sitten hiuksiani ja hyppelin Luken luokse.


//Vähän lyhyt mutXD

Nimi: Lina

21.04.2017 21:53
Renee
Seurailin eri ihmisiä. Luokittelin heidän olemustensa perustella eri arvoihin, niin kuin olin sutena tehnyt. Kuulin jonkun tulevan, ja vilkaisin siihen suuntaan, mutten tietenkään erottanut kasvoja. Hämäränäköni oli huonontunut todella paljon muututtuani ihmiseksi. Ärsyttävää! Käänsin katseeni taas muihin.
"No Renee millaista täällä on ollut", joku kysyi. Muut tuntuivat heti kiinnittävän huomionsa minuun, mutta se ei juuri haitannut.
"Kauheeta. Miranda kiduttaa minua koko päivä", vastasin ja sain pieniä tyrskähdyksiä. Muut tuntuivat huomaavaan huonon kielen taidon, mutteivat virkanneet siihen mitään. Kaikki palasivat omiin juttuihinsa. Joku tuli viereeni istumaan. Katsahdin häneen ja tajusin hänet Justiniksi.
"Hei", sanoin. Hänkin tervehti minua. Hän kysyi, miten Mirandan kanssa meni.
"Pakotti syödä vihreä mössö. Laitaa neljä seinä sisään", kerroin.
"Tapasin Juliana ja Karen", jatkoin. Sitten hän sanoi huvittuneena ettei muistanut minun osanneen lukea. Katsoin häntä ilmeellä "et-ole-tosissasi".
"Tämä olla eka päivä. Sinä luulla minä osata lukea", sanoin aloittanen totisena, mutta ääneni pääsi huvittunut sävy loppua kohden. Justus kuvaili sen jälken huoneensa ovea. Tunsin jonkun tökkäävän olkaani ja käänyin katsomaan.
"Tunnetteko te?", kysyi Juliana. Katsahdin Justukseen ja muodostin epätäydellisesti kysymyksen: tietääkö hän susista? Toivoin Justuksen osaavan vastata.

//nopee... pix?

Nimi: pixeli

20.04.2017 19:02
Justus

Olin istunut aika pitkään nurkassa miettimässä ja vähitellen olivat silmäni alkaneet painua kiinni. Yritin pitää itseni hereilä, mutta pian silmäni painuivat kiinni ja nukahdin. Unen aikana näin vain mustaa. Säpsähdin hereille ja kuuntelin. Aivan kun joku...tai sittenki monta ihmistä olisi tullut yläkerrasta tänne kakkoskerrokseen. Nousin ylös ja kuntelin vielä tarkasti. Vedin hupparini hupun päähäni ja livahdin ovesta miltei äänettömästi ulos. Kävelin hyvin hiljaisesti ja saavuin oleskeluhuoneeseen. Muutama poika oli huomannut minut ja tuli tervehtimään. Kävelin huoneeseen ja istahdin poikien viereen. Katseeni kiersi muissa ja pian tajusin tuijottavani Reniä. Heitin tälle hymyn ja tulin tämän viereen "Hei Reni. Miten meni Mirandan kanssa?" Kysyin "Ja...unohdin että et osaakkaan lukea" naurahdin hieman vaivaituneesti jatkaen vielä "joten jos haluat löytää minut niin huoneeni on kakkoskerroksessa ja siinä ovessa on mustaa. Et nimittäin osaa lukea, mutta teksti jolla nimeni on siihen kirjoitettu on mustaa ja värejähän sinä näet ja tunnistat" sanoin ja virnistin. Äkkiä terästin kuuloani. Olin kuulevani askelia...mutta ne katosivat nopeasti, joten en jäänyt ajattelemaan sitä enenpää.

//Lina? Tää oli ny tälläi nopee sutasuXDDD

Nimi: Lina

19.04.2017 20:28
Renee

Poika käski etsiä itseään toisesta kerroksesta. Hän kertoi, että hänen ovenssaan luki hänen nimensä. Hän ei tainnut tajuta etten osanut lukea. En ehtinyt vastata, kun Miranda otti kädestäni ja vetäisi mukaansa. Lähdimme  eri suuntaan kuin Justin, jota joku muu oli tullut hakemaan.
"Irti", tiuskaisin.
"Jos tulet nätisti", hän sanoi ja löysäsi otettaan. En vastanut mitään, vetäisin vain käteni irti ja jatkoin matkaa. Miranda kulki edelläni ja johdatti minut sisälle, karmeaan ihmisten hökötykseen. Kävelin monet portaat ylöspäin. Lopulta olin samassa paikkassa, mistä olin jokin aika sitten lähtenyt.
"Syö", hän sanoi. Tartuin vastahakoisesti outoon metalliseen tikkuun, joka oli toisesta päästä leveämpi ja kupera. Pistin sen suuhuni täynnä, jotain vihreää litkua. Nielaisin sen alas. Irvistin. Nainen tarkkaili minua, joka ärsytti minua. Otin toisen lusikan kylmää litkua.

Sain viimein kupin tyhjäksi. Mirandan silmissä näkyi aivan pienen aikaa hyväksyntä, sitten hän käski taas seurata minua. Nousimme ylemmäksi portaita. Pian olimme ylimmässä kerroksessa. Hän vei minut jokun ahdistavan käytävän päähän ja kääntyi oikealle viimeisen oven kohdalle.
"Huoneesi", hän sanoi värittömällä äänellä. Hän avasi oven ja sieltä paljastui yksi likainen ikkuna ja kaksi päällekkäin olevaa, pehmustettua juttua. Miranda neuvoi vielä nopeasti suihkulle antaen samalla jotain juttuja. En kuitenkaan aikonut käydä siellä, en tänään. Kävelin ikkunan luokse naisen mentyä. Täältä näki pitkälle. Huokaisin. Tämä huone oli ahdistava. Ympärilläni oli neljä seinää, kuin häkissä tosin tässä oli enemmän tilaa. Istuuduin nurkkaan. Minusta tuntui etten istunut kauaa, kun kuulin askeleita käytävältä ja joku raotti oveani.
"Iltapalalle", ääni sanoi. Nousin ja kävelin rauhallisesti ulos, tästä kopista. Kävelin saman paikkaan, jossa olin syönnyt vihreän litkun. Hain sieltä mistä muutkin, jotain jotain mistä en ollut varma siitä mikä se oli. Istuuduin tämän suuren huoneen reunalla olevan korkean levyn päähän. Otin yhden haukun josain epämääräisestä. Eteeni, levyn toiselle puolelle tuli kaksi tyttöä.
"Voimmeko istua tähän?", toinen kysyi. Katsoin häntä hetken.
"Sinusta liikkuu jo juttua. Yleensä kuulemme vain, että taas uusi orpo. Olet kuulemma aika tempperamenttinen" toinen lateli.
"Älä viitsi kiusata häntä" kuului ääni levyn päädystä.
"Enhän minä", eka vastasi maireasti. Toinen katsoi kuin ei uskoisi. Tytöt alkoivat väitellä keskenään. Söin loppuun ja lähdin pois paikalta. Tullut kaksikko tuli perääni.
"Älä välitä heistä", toinen tytöistä sanoi. Katsahdin heihin niin että pitkät hiukseni heilahtivat. Tytöt vilkaisivat toisia tyttöjä.
"Tule", he sanoivat. Seurasin heitä yhteen huoneseen, joka oli isompi, kuin huoneeni. Siellä oli jotain pehmustettuja juttuja, joihin tytöt istuutuivat. Istuuduin lattialle.
"Olen Juliana ja hän on Karen", esitteli mustatukkainen tyttö.
"Renee", sanoin. He nyökkäsivät.
"Äskeiset tytöt tummatukkainen tyttö oli Monica ja toinen oli Olga. Älä heistä välitä", jatkoi Karen. Ymmärsin heitä joten kuten ja nyökkäsin. Joku nainen ovella käski mennä nukkumaan. Tytöt käski tulla heidän kanssaan jos kaipasin seuraa. Nyökkäsin. Maleksin huoneeseeni. En jaksanut juuri nyt laittaa vastaan. Huoneessani käperryin lattialle nukkumaan. Nukahdin nopeasti, mutta näin yöllä painajaista, jossa oli päivälläni muistama häkki, joka muuttui huoneekseni ja lukitsi minut ikuisesti sisäänsä. Säpsähdin hereille. Painajainen pyöri päässäni. Nousin ylös ja kävelin ovelle. Ulkopuolella oli aivan hiljaista. Tartuin kahvaan ja käänsin sitä. Ovi avautui ja hiivin käytävän. Panin oven kiinni takanani ja lähdin hiipimään käytävään. Kuljin portaissa. Yhtäkkiä näin edessäpäin lähestyvää valoa. Tiesin jostain että minun oli päästävä johonkin, pois. Lähdin takaisin päin, mutten ehtinyt kauas kun joku kiskaisi minut suuren saliin missä syötiin. Katsoin kuka minut oli vetänyt. Juliana. Odotimme että valoa kantava ihminen oli mennyt ohi ja tarpeeksi kaukana.
"Minne matka?", kuiskasi Juliana. Kohautin olkiani.
"Tule kanssamme. Pojat viettävät ilta... tai ei nyt enään ilta ole mutta kuitenkin", hän totesi. Löytäisin sieltä ehkä Justinin.
"Tulen", sanoin. Lähdimme kolmistaan alaspäin. En oikein osannut kulkea täällä mutta seurasin tyttöjä. Saavuimme samanlaiseen tilaan johon nämä kaksi tyttöä olivat minut vieneet iltapalan jälkeen. Annoin katseeni kiertää joukossa, mutta en erottanut tarkasti kasvoja. Juliana tartui olkapäihini ja vei ringin reunalle ja ilmoitti:
"Tässä on se uusi tyttö, Renee". Jotkut hieman kuiskivat, mutta en välittänyt. Istuimme alas. Etsin edelleen varovasti katsella Justinia.

//pix?

Nimi: pixeli

18.04.2017 22:12
Justus

Reni katsoi minua tunnettuaan otteen rateessaan. Miranda sanoi jotain ivallisella äänellä, johon Reni tiuskaisi vastauken saaden naiselta mulkaisun, jonka jälkeen hän luetteli uhkauksia ja lupauksia ja ties mitä. Sanat saivat tytön tuijottamaan jonkin aikaa jonnekkin kauas. Hän kuitenkin säpsähti hereille kun Miranda oli ottanut Reneen kädestä kiinni. Tyttö kääntyi katsomana ottajaa ja yritti riuhtaista itseään irti siinä kuitenkaan onnistumatta. Minun oma otteeni oli jo löystynyt ja pian päästinkin irti kuten Miradakin, koska Reni oli heittäytynyt rajusti taaksepäin lentäen pepulleen ja kaatuen siitä sitten selälleen. Katsoin Mirandaa ja sitten Reniä. Nainen ei vaivaitunut muuhun kuin kysymään missä Reneen sukat olivat. Tyttö ei kuitenkaan vastannut, vaan nousi ylös ja käveli luokseni kuiskaten mistä minut löytää "Huoneeni on kakkoskerroksessa. Ovessa lukee nimeni. Voimme nyös tavata täällä" kuiskasin takaisin. Tunsin kuinka roteva ote tarttui käteeni. Vilkaisin äkäisesti ottajaa, joka oli Jani. Yksi poikien huoltajista ja valvojista "Olenkin etsiskellyt sinua. Olet kylläkin syönyt ruokasi jo, mutta sinun pitäisi käydä suihkussa ja no ethän sinä tarvitse mitään selityksiä. Kun me sanomme jotain te orvot tottelette. Voit tavata tuon likkasi joskus myöhemmin" mies sanoi pistävästi ja ivallisesti nyökäten sitten Mirandalle hyvästit ja pakottaen minut liikkeelle tahallisesti vieläpä toiseen suuntaan kuin Mirandan ja Renin. Vilkaisin vielä viimeisen kerran tyttöä enne kuin lähdin kävelemään vastahakoisesti miehen perässä.
Saavuimme viimein orpokodin sisälle ja livahdinkin heti Janin ohi juosten portaat ylös ekan kerroksen läpi toiset portaat ylös toiseen kerrokseen ja siitä suoraan huoneeseeni. Vasta siellä lysähdin lattialle hengähtämään. Pari minuuttia oltuani vain paikoillani nousin ja otin suihkukamppeeni ja menin suihkuun. Vaikka vesi ei ollut mitään maailman parasta sain itseni pestyä. Pukeuduin suihkutilassa jo valmiiksi ja kävelin sitten takaisin huoneeseeni. Menin istumaan huoneen nurkkaan kohottaen katseeni kattoon. Oli niin järkyttävän tylsää ja järkyttävää muutenkin. Terästäydyin heti, kun huoneeni ovea raotettiin ja sisään kurkkasi joku valvoja "Kohta illallis aika" katsoin häntä vain äkäisesti ja tuhahdin "Tulen hakemaan sinut" mies sanoi ja sulki oven.*Tule ihan rauhassa* mutisin itsekseni.
Jonkin ajan kuluttua sama mies tuli huoneeseeni ja pakotti minut ylös ja seuraamaan itseään. Olin vähällä jo käydä tämän kimppuun, mutta päätin tällä kertaa hillitä itseni, joten nousin äkäinen ilme kasvoillani ja seurasin miestä ruokapöytään saakka. Istuuduin ja sain eteeni ruoan, jota vain tuijotin muutaman minuutin ajan. Lopulta kuitenkin tulin siihen tulokseen että en pääsisi tästä pöydästä pois ennen kuin olisin syönyt koko ruoan. Siksipä söin ateriani pikaisesti ja nousin pöydästä. Yksi valvojista tuli saattamaan minut huoneeseeni asti. En sanonut mitään. En yleensäkään puhunut hoitajille, mutta joskus kuitenkin. Asetuin nurkkaan ja oioin hiukseni parempaan asentoon. Siinä sitten istuskelin ja ajttelin Reniä ja sitä mitä hänelle tapahtuisi ja muutenkin tulevaisuutta.

//Lina?

Nimi: Lina

18.04.2017 20:50
Renee

Tunsin jokin ranteessani. Irrotin katseeni Mirandasta. Katsoin poikaa, joka toi minut takaisin tähän maailmaan ja käski minun ottaa rauhallisesti.
"Ai Reni on nimesi", sanoi Miranda ivallisuuta sisältävällä äänellä.
"Renee", sanoin tiuskaisin. Miranda mulkaisi minua. Miranda käski minun tulla ja lateli jotain lupauksia. Ainoa sana joka jäi mieleeni oli häkki. Se sana laukaisi mielessäni kauheita muistoja sutena. Läpini kulki kylmiä väreitä ja katsoin johonkin, mutta en nähnyt muuta kuin muistoni silmissäni. Pienet metalli häkit, joita saannut rikki. Niissä ei mahdu kääntymään tai edes juuri liikkumaan. Ilma saisi pelolle. Kuulin Justinin ääneen jossain kaukaa. Hän käski totella. Kuulin Mirandankin äänen, mutta en erottanut sanoja. *Ei! EI! Ei häkkejä!* Muisto kelautui taas alkuun. Säpsähdin, jonku tartuesaa käteeni. Katsahdin ottajaa nopeasti ja näin sen Mirandaksi. Yritin riuhtaista itseni irtin, mutta hän ei päästänyt. Katsoin vihaisena ja keräsin kaiken vihani. Heitäiduin sitten rajusti taaksepäin. Naisen ote irtosi, samoin Justinin (?). Lensin pepulleni ja kaaduin siitä selälleni.
"Missä sukkasi ovat?", kysyi nainen. En vastannut mitään, vaan nousin ylös. Kävelin Justinin luo ja kuiskasin:
"Missä minä löytää sinut?" Kuultuani vastauksen lähtisin tuon kamalan naisen mukaan. En halunnut enään häkkiin.

//pix?

Nimi: pixeli

18.04.2017 07:43
Justus

"Niin" Reni vastasi, joten arvelin häne ymmärtäneen sen mitä olin sanonut., mutta sen sijaan hän ei näyttänyt ymmärtävän miksi ihmeessä riisuin takin ja puin sen sitten hetken päästä takaisin. Tosin sitä en jäänyt edes selittelemään, sillä Reni kysyi jo uuden kysymys tulvan. Mietin hetken "Joo, kyllä he tietävät, kosla lähes kaikki muut ketä täällä ovat niin ovat olleet ennen susia" arvelin vastanneeni kumpaaknkn kysymyksiin samalla kertaa. Keskustelumme keskeytti soran rahina. Käännyimme kummatkin katsomaan ja tyttö murisi hiljaa. Murina yltyi ja hampaat paljastuivat, kun tyttö tunnisti hahmon Mirandaksi ja oln sanaut sellaisen käsityksen erttä Reni ei pitänyt Mirandasta. Hyppäsin itsekkin ylös kute toinenkin oli tehnyt. Nainen tuli lähemmäs ja puhui ruoasta ja Renin muristessa vain tämä käski typyä lopettamaan pelleilyn. Tuhadin ja seurailin kuinka Miranda ja Reni vain lähestyivät toisiaan. Huomasin kuinka Reni oli minä hetkenä hyvänsä valmis hyökkäämään. Otin kevyesti tytön ranteesta kiinni "Reni...ota rauhallisesti" sanoin. Miranda tuijotti meitä hetken "Alappas tulla sieltä. Jos nyt tulet nopeasti syömään pääset taas takaisin ulos, mutta jos et tule nyt, lukitsemme sinut jonnekkin häkkiin" hän sanoi kuivasti "Kyllä, meiltä niitä keinoja löytyy" Miranda väläytti katsettaan uhkaavasti. Vilkaisin Reniä "Usko Mirandaa. Heillä on kyllä varaa vaikka lukita sinut häkkiin päiväkausiksi tai jotain muuta...ja sinähän et halua enää kärsiä vain?" Kysyin ja mulkaisin Mirandaa "Samoin sinä! Menkää kummatkin sisälle ja sinä likka tulet syömään" hän sanoi ja tuli meidän vierellemme, kuin paimentaakseen meitä. En pitänyt yhtään näistä hetkistä.

//Lina?

Nimi: Lina

17.04.2017 19:46
Renee

Hymyilimme toisillemme iloisina. Justin sanoi, jotain josta ymmärsin sanat "ei", "ikinä, "mennä" ja "sisälle".
"Niin", sanoin. Harmikseni sade lakkasi, mutta se oli jo saannut maan kuraiseksi ympärillämme. Katselin ihmeissäni, mitä poju puuhasi. Hän riisui päällimmäisen kerroksen ja puki sen sitten takaisin.
"Tietäkö muut me ennen susi", kysyin.
"Olla muita?", jatkoin kysymistä. Jalkojani alkoi hieman palella, mutta en hakisi niihin noita kauheita kankaita. Halusin tuntea maan jalkojeni alla. Kuulin soran rahinaa oven suunalta. Murisin hiljaa ja käänsin katseeni ääntä kohti. Näin Mirandan hahmon tulevan kulman takaa. Murinani vahvistui ja paljastin hampaani varoittavasti, hypätessäni ylös. Nainen ei näköjän ympärtänyt varoitusta, vaan lähestyi.
"Ruokasi on jo kylmää, sillä minulla meni aikaa etsiä sinut. Mutta joudut joka tapauksessa joudut syömään sen. Se on tämän talon käytäntö", hän sanoi, lisäten ivaa loppua kohden. En oikein ymmärtänyt mitä hän selitti. Seisoin muurin vieressä ja katsoin häntä vihaisesti. Siristin silmäni. Keskityin Mirandan jokaisen liikkeeseen. Jos hän tulisi 5 metriä lähemmäksi minua, hyökkäisin. Kaikki muu ympäriltäni tuntui katoavan. Nainen ei näyttänyt pysähtyvän ja jokainen hänen eleensä tuntui huokuvan uhkaa. Laskin päätäni hieman alemmas, joka kertoi vahvasti siitä kohta hyökkäisin. Murisin.
"Älä viitsi pelleillä", tiuskaisi Miranda. En pelleillyt tälläkään kertaa. Nainen oli ohittanut juuri asettamani rajan. Jokainen lihakseni valmistautuisi hyökkäykseen. Otin askeleen kohti naista. Otin kohteekseni hänen paljaan, oikean kätensä. Toinen askel. Olimme parin mertin päässä enään toisistamme.

//pix

Nimi: pixeli

17.04.2017 15:53
Justus

Sade oli tihennyt ja nyt taivas aukeni vielä enemmän antaen sateen huuhdella oikein kunnolla, mutta kumpikaan meistä ei aikonut lähteä sisälle. Reni sulki silmänsä. Lopetin itsekkin hiekan siirtelyn ja keskityin ajatuksiini. Ajattelin tuelvaisuutta ja minkälainen se tulisikaan olemaan. Vähitellen blondit hiukseni muuttuivat tummemmiksi ja menettivät hieman ryhtiään. Mielessäni käväisi taas susiajat. Sudethan olivat sateellakin ulkona.
Nostin katseeni maasta jota olin tuijottanut jo hyvän aikaaa. Renikin avasi silmänsä ja räpytteli niistä pisaroita. Tyttö hymyili, joten aattelin hänen olevan jo paremmalla tuulella. Hymyilin itsekkin ja jopa naurahdin, kun tytön ravistellessa hiuksiaan pisaroita lensi päälleni. Silloin Reni hymyili vielä leveämmin, niin ettö hänen hampaamsakin näkyivät. Hymyilin myös leveästi ja korjailin hiuksieni asentoa "Kunpa meidän ei tarvitsisi ikinä mennä sisälle" naurahdin.
Sade oli laantunut ja satoi enää vain vähän yksittäisiä pisaroita. Katsoin Reniä. Olin niin onnellinen siitä, että en ollut menettänyt häntä ikuisesti. Vaikka olisin mieluummit tavannut hänet jossain muualla kuin täällä hirveässä orpokodissa. Kuului muutama tiukka määräys, mutta en kiinnittänyt niihin mitenkään huomiota. Otin tuulitakkini pois ja sen alla oleva T-paita sai pari pisaraa. Ravistelin takin kuivaksi ja pukeuduin siihen uudestaan. Hymyilin tytölle. Näytti, kun hänen vihansa olisi huuhtoutunut pois sateen mukana ja se oli vain hyvä.

//Lina?

Nimi: Lina

17.04.2017 15:13
Renee

Justin vastasi varovasti ja hiljaa, ettei tiennyt. En olettanutkaan sitä. Vain ihmiset jotka olivat tehneet sen tiesivät, jos tiesivät. Poika vaihtoi asentoa. Pienet, viileät pisarat tipahtelivat taivaalta. Ensin otsalle, sitten huulille ja lopulta niitä alkoi tulla tiheämmin. Poika vilkaisi minua ja minä häntä. Hän sanoi jotain sateesta. Se ei haittaisi, sillä sade ei ollut ennenkään estänyt minua. Aloin ihmetellä varovaista ääntä. Taivas aukesi ja päällemme alkoi sataa ihan kunnolla. En tehnyt elettäkään lähteäkseni. En ainakaan menisi sisälle. Suljin silmäni rentoutuen ja annoin sateen huuhdella tunteitani ja minua. Tunsin jokaisen pisaran, kun se osui minun kasvoilleni ja lähti vierimään alas. Sade oli jotain, joka pysyi aina samana, raikkaana. Märistä hiuksistani tipahteli pisaroita kasvoilleni. Avasin silmäni ja räpytin pari kertaa, jotta pisarat irtoaisivat niistä. Katsoin Justiniin ja hymyilin hiukan. Sade oli saannut minut hieman paremma tuulelle. Ravistelin hiuksiani, kuin turkkia ja pisarat lensivät ympäriinsä, myös pojan päälle(?). Hymyilin leveämmin, niin että hampaanikin näkyivät.

//pix?

Nimi: pixeli

17.04.2017 14:29
Justus

Seurailin varautuneena Renin liikkeitä. Aluksi hän otti alahuulensa hampaittensa väliin ja siirsi sitten katseensa jalkoihinsa. Tunsin oloni melkein syylliseksi kun jouduin kertomaan kaikkia kauheuksia. Vilkaisin taakseni ja melkein säpsähdin kun tyttö repi jaloistaan ihmisten kankaat heuttäen ne kauemmas.
En ollut varma miten toinen oli ymmärtänyt adoptointi kertomukseni ja varmasti raivon vallassa kauhaisi käteensä hiekkaa sinkosi sen kädestään voimalla. Onneksi tajusin tilanteen nopeasti ja kuin susi väistin sen. Mieleeni nousivat kun taistelin sutena kerran jonkun toisen suden kanssa ja sillloin olin tehnyt hienoja väistöliikkeitä. En kuitenkaan suuttunut Renille, sillä ymmärsin tätä täydellisesti. Hän nojasi taaksepäin ja kolautti päänsä muuriin. Laskin katseeni maahan ja siirtelin pikkukiviä maassa. Reni nosti katseensa taivaalle ja kysyi miksi hän oli aina vanki. Nostin katseeni taivaalle ja laskin sen taas "Olen pahoillani mutta....en tiedä" sanoin hiljaa ja varovaisesti.
Käänsin päätäni, kun kuulin muutaman äänen. Nousin kyykkyyn ja terästin kuuloani. Muutama sadepisara tipahti taivaalta päällemme. Tunsin toisen poskellani ja toisen hiuksissani. Vilkaisin Reniä "Kohta varmaan sataa" sanoin edelleen varovaisesti.

//Lina?

Nimi: Lina

17.04.2017 14:09
Renee

Kuulin Justinilta sen vastauksen, jota olin pelännyt. En olisi enään ikinä - IKINÄ - susi. Otin alahuuleni hampaideni väliin ja siirsin katseeni jalkoihini. Suru sisälläni kasvoi. Jalkojani päälystivät, jotkut oudot ihmisten kankaat. Revin ne suutuksissani irti ja heitin niin kauas minusta, kuin vain pystyin, tosin ne eivät lentäneet tarpeeksi kauas. Sitten poika kertoi, että täältä ei päässyt pois, paitsi jos joku adoptoi sinut. En tiennyt mitä se tarkoitti, mutta tulkitsin sen siksi että täältä ei päässyt pois. Kauhaisin käteeni vihoissani ison kasan hiekkaa ja sinkosin ne menemään Justuksen ohi. Toivoin ettei häneen osuisi, sillä tajusin vasta heitettyäni, että hän istui "tulilinjani" vasemmalla reunalla. Nojasin taaksepäin ja kolautin pääni muuriin. Se sattui, mutta en jaksanut välittää siitä ja se jopa hieman lepytti kiukkuani. Miksi? Miksi jouduin aina vangiksi? Katselin taivasta. Se oli tumma ja veikkasin pian satavan. En siirtänyt katsetta kysyessäni pojalta:
" Miksi minä aina vanki?"

//pix?

Nimi: pixeli

16.04.2017 22:29
Justus

Huomasin kuinka Reni puri hammastaan sanoessani tätä hirveäksi paikaksi, joka nyt oli sanomattakin selvää. Tytön murinaan en reagoinut mitenkään vihaisesti, sillä ymmärsin että tämä ei halunnut olla ihminen vaan susi. Vilkaisin taivaalle ja kuuntelin kuinka Reni sanoi surullisesti tai ainakin yritti sanoa että emmekö olisi susia enää ikinä "Ei...me emme ole enää ikinä susia" huokaisin surullisena. Yritin aina puhua mahdollisimman selkeästi, jotta toinen saisi varmasti selvää, mutta ei sekääna aina helppoa ollut. Sitten typy kysyi että emmekö pääse tältä pois ja samalla yritti peitellä kauhun tunnetta jonka kyllä huomasin. En heti vastannut vaan mietin jonkin aikaa mitä vastaisin. Tytön puhe oli niin jotenkin niin huvittavan kuuloista, mutta peitin kuitenkin siihen viittaavat ilmeet ja yritin parhaani mukaan pitää ilmeeni vakavana, koska en halunnut Renin suuttuvan tai hyökkäävän kimppuuni.
Olin uppoutuneena ajatuksiini, mutta tajusin tilanteen ja huokaisin sanat suustani "Noh....kyllä täältä voi päästä pois jos joku adoptoi sinut, muttaaa.....sitä tapahtuu hyvin hyvin harvoin, jotenka...." jätin lauseen kesken koska en halunnut jatkaa enää ja vuodattaa kauheuksia tun tytön repppanan mieleen. Vilkaisin Reniä suoraan silmiin ja katsoin tytön reagtioita kuin susi.

//Lina?

Nimi: Lina

16.04.2017 22:07
Renee

Justin nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Hän sanoi tätä hirveäksi paikaksi. Purin hammasta. Hän käski minun yrittää opetella olemaan ihminen. Murisin. Ei siihen en suostuisi.
"Eikö... enää... susi... ikinä", kysyin surullisena. En halunnut olla kamalassa ihmiskehossa vaan susi hahmossa ja vapaa. Justus kertoi että oli ollut täällä jo vuoden eikä osannut siltikään kaikkea. Ajatukseni kiisivät, kun yritin tulkita sanoja ja keksiä samalla pakokeinoa. Jos hän oli ollut täällä jo vuoden...
"Täältä ei päästä pois?", kysyin. Yritin pitää sisälläni leviävän kauhun - jonka se tieto aiheutti - aisoissa, mutta se taisi hieman näkyä kasvoiltani. Miranda kiduttaisi minua koko loppu elämäni. Ainoa hyvä asia täällä olisi Justus.

//pix?

 Viimakoura , Shizoo 
Taustakuva: Backgrounds etc

Viekkukoodi: Viimakoura

©2017 Secreto - suntuubi.com